Maata, jäätä, kulkijoita: Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860

Maata, jäätä, kulkijoita lähtee liikkeelle esihistoriasta ja piirtää tieliikenteen kehityskaaren kivikaudelta 1800-luvun alkupuoliskolle eli orastavan teollistumisen aikaan. Ansapoluilta siirryttiin maanteille, kun kirkon, kruunun ja hansan eli kaupan, sodankäynnin ja hallinnon tarpeet alkoivat vaatia kunnollisia tieyhteyksiä. Meren saavuttaminen oli tärkeää, liikenteen akseli kulki meren ja sisämaan välillä.
Aiemmassa kirjallisuudessa on korostettu vesiteiden käyttöä tässä liikenteessä - nyt osoitetaan, että tämä on ollut suurelta osalta romantisointia. Vedenjakajat, kosket ja kannakset sekä usein myös veden vähyys aiheuttivat sen, ettei vesiväylistä juuri ollut etenkään tavaraliikenteen tarpeisiin. Todellisuudessa teiden ja etenkin talviliikenteen merkitys oli elintärkeä.
Vuonna 1992 käynnistettiin Tielaitoksen 200-vuotishistoriaprojekti (TIEL200), jossa tutkittiin Suomen tieliikenteen ja tienpidon teknisen osaamisen sekä yhteiskunnallisen merkityksen historiaa. TIEL200-projekti on tuottanut kolmiosaisen teossarjan liikenteen ja tienpidon vaiheista esihistorialliselta ajalta nykypäiviin. Lisäksi projektin tuotoksina on syntynyt näyttelyitä, multimediaa ja lukuisia osatutkimuksia.